Elämä itsessään on aika ihmeellistä, mutta musiikkielämä on tottakai vielä ihmeellisempää.
Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan.
Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia.
Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen?
Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäellä jälleen kerra studiolle aloittelemaan työpäivääni piirrosfilmien parissa. Silloin keikkailun ohella duppailimme paljon sen ajan piirrosfilmejä. Osa filmeistä meni suoraan videolevitykseen ja osa telkkariin.
Tällä kertaa oli tarkoitus nauhoittaa suomenkielinen versio Pokemon sarja tunnarista. Biisi oli aika haastava aamutuimaan nauhoitettavaksi. Korkealta ja kovaa mentiin ja taisi vähän edellisen viikonlopun keikatkin painaa äänihuulissa. Jotenkin se saatiin kuitenkin taltioitua nauhalle ja puoli vuotta myöhemmin Pokemonit olivat kaikkien tiedossa.
Lauantai aamupäivisin tuhannet lapset liimautuivat telkkarin ääreen ja rallattelivat tunnusmusiikkia meikäläisen kanssa. Huuma oli valmis ja Pokemonkortteja kerättiin ja vaihdettiin kouluissa ja päiväkodeissa. Jopa siinä määrin, että jotkut koulut kielsivät korttien tuomisen sinne kokonaan.
Someaikakautena kortit ovat nyt vaihtuneet kännykkään, mutta villitys on taas vallannut ihmiset. Osittain kyseessä ovat nuo samat lapset, jotka silloin joskus lauantaisin telkkarista sarjaa seurasivat. Nyt mukaan on tullut myös vanhempia, jotka haluavat löytää yhteistä tekemistä lastensa kanssa.
Musiikkimaailma on ihmeellistä. Kuudentoista vuoden jälkeen minulle on alkanut tulvia keikkakyselyjä Pokemonien takia. Lauantain lastentunti on muuttunut lauantain biletuntiin. 2000-luvun alun Pokemonfanit ovat tulleet ravintolaikään ja "Pokemon Anssi" keikkailee edelleen.
Toivotan nuorison ilolla keikoilleni!
Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan.
Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia.
Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen?
Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäellä jälleen kerra studiolle aloittelemaan työpäivääni piirrosfilmien parissa. Silloin keikkailun ohella duppailimme paljon sen ajan piirrosfilmejä. Osa filmeistä meni suoraan videolevitykseen ja osa telkkariin.
Tällä kertaa oli tarkoitus nauhoittaa suomenkielinen versio Pokemon sarja tunnarista. Biisi oli aika haastava aamutuimaan nauhoitettavaksi. Korkealta ja kovaa mentiin ja taisi vähän edellisen viikonlopun keikatkin painaa äänihuulissa. Jotenkin se saatiin kuitenkin taltioitua nauhalle ja puoli vuotta myöhemmin Pokemonit olivat kaikkien tiedossa.
Lauantai aamupäivisin tuhannet lapset liimautuivat telkkarin ääreen ja rallattelivat tunnusmusiikkia meikäläisen kanssa. Huuma oli valmis ja Pokemonkortteja kerättiin ja vaihdettiin kouluissa ja päiväkodeissa. Jopa siinä määrin, että jotkut koulut kielsivät korttien tuomisen sinne kokonaan.
Someaikakautena kortit ovat nyt vaihtuneet kännykkään, mutta villitys on taas vallannut ihmiset. Osittain kyseessä ovat nuo samat lapset, jotka silloin joskus lauantaisin telkkarista sarjaa seurasivat. Nyt mukaan on tullut myös vanhempia, jotka haluavat löytää yhteistä tekemistä lastensa kanssa.
Musiikkimaailma on ihmeellistä. Kuudentoista vuoden jälkeen minulle on alkanut tulvia keikkakyselyjä Pokemonien takia. Lauantain lastentunti on muuttunut lauantain biletuntiin. 2000-luvun alun Pokemonfanit ovat tulleet ravintolaikään ja "Pokemon Anssi" keikkailee edelleen.
Toivotan nuorison ilolla keikoilleni!
Kommentit
Lähetä kommentti