Siirry pääsisältöön

Takahuoneet ja Zen

Zen minä vain sanon, että paljon on nähty takahuoneita vuosien varrella. On ollut pientä ja suurta takahuonetta. On ollut prameaa ja apeaa. Joskus on vaihdettu vaatteita keikkauton takapenkillä ja syöty nakkikioskilla. Joskus on saatu ihan parhaista parasta ruokaa huippukokkien tekemänä. Soittajien keskuudessahan on ihan perusvitsinä lausahdus "Ei kokolihaa soittajille". Monissa ravintoloissahan on esiintyjille ruokalistalta valittavissa rajallinen määrä ruokalajeja. Esimerkiksi hyvin harvoin voi valita sisäfilepihvin tai sen kalliimman pippuripihvin- Ei edes vaikka halauaisi maksaa siitä jotain extraa. Ei siis kokolihaa soittajille : )

Takahuoneraidereista kuulee aina monenlaista legendaa ja välillä saa lukea joistain lehdistä ulkomaan starojen erikoisista vaatimuksista ja tarjoiluista. 80-luvulla kohistiin siitä, kunka Van Halen bändin bäkkärille piti poistaa määrätyn väriset M&M karkit tarjoilukulhosta. Ja olikohan se Mariah Carey, jolle piti maalata takahuone kokonaan valkoiseksi ja kalustusta myöten. Suomessa tuollaiset jutut varmaan ovat aika harvinaisia ja homma muutenkin vähän "maanläheisempää".
Samoin paljon puhutut viinaraiderit ovat aikalailla liioiteltuja ainakin oman kokemuksen mukaan. Olutta löytyy silloin tällöin ja varmaan joillekin se perinteinen jallupullokin annetaan niin haluttaessa. Itse en kyllä jallua joisi vapaaehtoisesti edes vapaa-ajalla. Jallu kun kuuluu ehdottomasti inhokkeihini!

Tavastian takahuoneesta näkee aina silloin tällöin kuvia ja se onkin kirjoituksiltaa ja tageiltaan aika uniikki suomessa. Olen minäkin sinne joskus 90-luvun alkupuolella ujosti nimeni kirjoittanut. Sittemmin se on varmaan peittynyt lukuisten rocklegendojen varmakätisesti ja isoeleisesti piirrettyjen  nimmareiden alle. Takahuonekuvituksessa myös usein näkee tällä miesvaltaisella alalla sen, että mies pysyy aina pikkupoikana. Kun saa tussin käteensä ja edessä on valkoinen seinä, niin mieleen tulee näemmä ensimmäisenä ekumeeninen ajatus- Kirkkovene!
Miksiköhän se on niin? Itse kyllä tykkään piirtää hassunnäköisiä "sarjakuvahahmoja", joiden puhekuplissa on humoristisia aforismeja. Kun sitten parin kuukauden kuluttua palaan samaan takahuoneeseen on aforismini saanut uuden perverssimmän käänteen jonkun kanssamuusikon käsittelyssä.

Takahuonetaidetta Tampereen suunnalta
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Levyä,Lastuja ja mainontaa

Vihdoinkin sain julkaistua sooloalbumin viime kesänä. Heinäkuussa konsertoimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja levynjulkkari oli mainio kokemus. Levyjen julkaiseminen on muuttunut aika tavalla viimeisen viiden ja varsinkin kymmenen vuoden aikana. Vielä 2005 saattoi CD levyä myydä vielä hyvinkin tuhansiakin kappaleita. Nykyisin suoratoistopalveluiden käyttö on romahduttanut fyysisten levyjen myynnin. Silti keikoilla on mukava olla levyjä tarjolla yleisön hankittavaksi. Levy on myös samalla "käyntikortti", joka saattaa soida pitkään autossa ja kotisoittimessa. Mainonta on suuressa roolissa kaikessa keikkahommissa nykyaikana. Netti ja Some suoltaa ihmisten aisteille koko ajan uutta musiikkia ja viihdettä. On vaikea erottua massan keskeltä ja tuntuu, ettei pelkkä oma  persoonallinen musiikki enää riitä. Keikka kerrallaan pyritään jäädä yleisön mieleen ja omaa musiikkia promotaan sopivasti ja sopivin väliajoin Somessa ja muissa palvelimissa. Kotisivu saattaa olla jo vähän

Uutta matoa koukkuun...

Torstai oli vähän Blues. Sitä ei käy kiistäminen, mutta perjantaina sitten lähdettiin uusin voimin keikalle. Kaksi vuorokautta laivalla on yhtä kuin viettäisi vappuaattoa pari vuorokautta ilman taukoja. Ihmiset ovat kyllä todella kännissä noilla risteilyilllä. No minkäs teet? Katsellaan vierestä ja soitetaan musaa. Perjantain keikka oli oikein mainio ja jengillä oli kaikesta tärpätin vedosta huolimatta oikein mainio tunnelma. Yökerhossa soitto soi 24.00-03.00 välillä ja jengi bailasi kiitettävästi. Periaatteessa hymyilyttää, mutta uusi takki hajosi jo menomatkalla torstaina : ( Niinpä otettiin oluet murheeseen ennen keikkaa pubin puolella. Valmiina keikkaan perjantaina Tuttuja ja puolituttuja Veikkolasta Roudaus sitten autokannelle keikan jälkeen ja noin 04.00 oltiin hytissä. Ihmettelin hetken aikaa, että tuleekoha se uni? No ei se ihan heti tullut, mutta parin tunnin päästä sitten jo olin pää tyynyssä ja unten mailla. Iltapäivällä sitten kömmittiin a

Konserttia vai Klubikeikkaa?

Siinäpä vasta otsikko! Molemmissa on todellakin puolensa. Konsertin rakentaminen ja valmistaminen on mielenkiintoinen prosessi. Varsinkin omaa musiikkia esitettäessä täytyy ensinnäkin esitettävät kappaleet säveltää ja sanoittaa. Lainabiiseillä voi toki täydentää ohielmistoa, kunhan ne sopivat konsertin linjaan. Omia käännöksiä voi myös tehdä niin halutessaan, tai käyttää entisaikojen loistavia käännöksiä. Tai sitten surffailla eri kielien viidakossa. Kaikki käy riippuen tyylilajista ja yleisöstä. Miksi sitten konsertti on palkitseva esiintyjälle? Yleisö kuuntelee,osallistuu ja osoittaa kiinnostusta taidettasi kohtaan.  Lipun ostettuaan myöskin yleisö haluaa tukea esiintyjää oman musiikin esittämisessä ja taiteensa tekemisessä. Täytyy myös muistaa, että suinkaan kaikki konsertit eivät ole loppuunmyytyjä, vaikka isojen nimien jäähallikiertueet sellaisen kuvan saattavat antaa. Pieniä ja intiimejä keikkoja tehdään kymmenittäin vuoden aikana ja monasti hyvin pienillä lipputuloilla. Siis