Siirry pääsisältöön

Nopea piipahdus Helsinkiin

Keskiviikon keikkailta olikin sitten oikein mukava piipahdus Helsingissä. Olen pari kertaa vuodessa käynyt Käpylän kuntoutuskeskuksessa piristämässä potilaiden arkea ja sinne oli tälläkin kertaa meneminen.

Ennen keikalle lähtöä piti toki tehdä kinkkukiusausta reipas annos kotijoukoille ja ehdinhän sitä onneksi itsekin vähän maistaa. Hyvää oli!

Kevyt soolokeikkakalusto Volvon perään ja baanalle. Tällaiset soolokeikat keskellä viikkoa tuovat hyvää vastapainoa koko viikonlopun kestäville reissuille. Näinä päivinä muutenkin arki-iltojen keikat ovat aika harvinaisia, joten niitä kyllä osaa arvostaa. Nykyään lähes kaikki keikat ovat viikonloppuisin, joten työpäiviä kertyy vuoden aikana sillä matematiikalla alle sata. Haluaahan sitä joskus olla myös viikonloppuna kotona! On haastavampaa saada kerättyä vuosiansio kasaan, kuin ennen "lama-aikaa". Joskus kun on jutellut normi viiden työpäivän viikkoa tekevän ihmisen kanssa, niin meidän muusikoiden palkkaus on kovasti herättänyt kummastusta. Keikkatyö on vähentynyt myös muusikoiden keskuudessa dramaatisesti viime vuosikymmenen aikana. Koska kyseessä on sopimuspalkka-ala, jossa palkat maksetaan keikkakohtaisesti tehdystä työstä, voi joidenkin mielestä palkkiot tuntua suuriltakin. Toisaalta välillä törmää ihmisiin, joiden mielestä palkkiot ovat aivan liian pieniä- God Bless You All!
Hinnoittelussa olen aina pyrkinyt noudattamaan kultaista sääntöä. Hinnan ja laadun tulee olla oikeassa suhteessa! Hyvästä laadusta asiakas on aina halukas maksamaan hyvän hinnan!

Keikkasetti pystytettynä Käpylässä. Ei ainakaan jää epäselväksi kuka on keikalla : )




















Kotona olinkin sitten keikan jälkeen jo kahdeksan pintaan illalla!
Lisää tätä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Levyä,Lastuja ja mainontaa

Vihdoinkin sain julkaistua sooloalbumin viime kesänä. Heinäkuussa konsertoimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja levynjulkkari oli mainio kokemus. Levyjen julkaiseminen on muuttunut aika tavalla viimeisen viiden ja varsinkin kymmenen vuoden aikana. Vielä 2005 saattoi CD levyä myydä vielä hyvinkin tuhansiakin kappaleita. Nykyisin suoratoistopalveluiden käyttö on romahduttanut fyysisten levyjen myynnin. Silti keikoilla on mukava olla levyjä tarjolla yleisön hankittavaksi. Levy on myös samalla "käyntikortti", joka saattaa soida pitkään autossa ja kotisoittimessa. Mainonta on suuressa roolissa kaikessa keikkahommissa nykyaikana. Netti ja Some suoltaa ihmisten aisteille koko ajan uutta musiikkia ja viihdettä. On vaikea erottua massan keskeltä ja tuntuu, ettei pelkkä oma  persoonallinen musiikki enää riitä. Keikka kerrallaan pyritään jäädä yleisön mieleen ja omaa musiikkia promotaan sopivasti ja sopivin väliajoin Somessa ja muissa palvelimissa. Kotisivu saattaa olla jo vähän

Konserttia vai Klubikeikkaa?

Siinäpä vasta otsikko! Molemmissa on todellakin puolensa. Konsertin rakentaminen ja valmistaminen on mielenkiintoinen prosessi. Varsinkin omaa musiikkia esitettäessä täytyy ensinnäkin esitettävät kappaleet säveltää ja sanoittaa. Lainabiiseillä voi toki täydentää ohielmistoa, kunhan ne sopivat konsertin linjaan. Omia käännöksiä voi myös tehdä niin halutessaan, tai käyttää entisaikojen loistavia käännöksiä. Tai sitten surffailla eri kielien viidakossa. Kaikki käy riippuen tyylilajista ja yleisöstä. Miksi sitten konsertti on palkitseva esiintyjälle? Yleisö kuuntelee,osallistuu ja osoittaa kiinnostusta taidettasi kohtaan.  Lipun ostettuaan myöskin yleisö haluaa tukea esiintyjää oman musiikin esittämisessä ja taiteensa tekemisessä. Täytyy myös muistaa, että suinkaan kaikki konsertit eivät ole loppuunmyytyjä, vaikka isojen nimien jäähallikiertueet sellaisen kuvan saattavat antaa. Pieniä ja intiimejä keikkoja tehdään kymmenittäin vuoden aikana ja monasti hyvin pienillä lipputuloilla. Siis

Go Go-Ja vielä kerran Go!

Elämä itsessään  on aika ihmeellistä, mutta musiikkielämä on tottakai vielä ihmeellisempää. Heinäkuussa maamme valloitti ulkomailtakin tuttu Pokemon Go villitys. Äkkiä aloimme huomata, että kadunkulmiin kokoontui toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä bongaamaan virtuaalihahmoja kännykät käsissään. Ajatusta varmaan suuren yleisön joukossa vieroksuttiin, mutta sitten ilmiön hyvätkin puolet tavoittivat meidät. Nuoriso ja myös keski-ikäinen kansanosa lähti ulos liikkumaan! Tarvittiin siis kännykkäpeli, että jengi saatiin liikkeelle. Pelimaailma oli astunut uuteen aikaan. Mielestäni tuollainen juttu on mitä mainioin asia. Luin mediasta juttuja, kuinka kaiken ikäiset ihmiset keskustelivat Pokemoneista ja vaihtoivat ajatuksia. Ja vaikka se keskustelu nyt olisikin käsitellyt vain noita erikoisia virtuaalihahmoja, niin kyllä keskusteleminen on aina hyvä asia. Miten tämä kaikki sitten liittyy ihmeelliseen musiikkimaailmaan ja meikäläiseen? Vuonna 2000 joku maanantai aamu menin Pitäjänmäell